Keväällä netissä kiersi Ullan suklaapizzan ohje, joka on kotoinen versio Almondyn pakasteesta löytyvästä Daim-piiraasta. Alkuperäisessä ruotsalaisversiossa taitaa olla lisäksi mantelia, mutta tämä myös on tosi hyvää, kiitoksia vaan Ullalle ohjeen kehittelystä. Keväästä asti ohje on ollut mielessäni ja nyt vihdoin oli sopiva sauma leipoa tätä, kun saavuin viikonlopuksi maalle vanhempien seuraksi. Piiras oli sopivan suklainen ja maukas, että pienikin pala riitti viemään makeanhimon. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, on sen arvoista!

2 kananmunaa
1½ dl sokeria
1½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
2 tl pikakahvijauhetta
1 rkl kaakaojauhetta (laitoin 3 rkl kaakaojuomajauhetta)
50 g voita

5 dl kylmää vettä
2 dl vaniljakreemijauhetta (sallinen, maustekauppa)
100 g valkosuklaata
(1 pss daim-rakeita)

200 g daim-suklaalevy
1 dl kuohukermaa
1 pss daim-rakeita
 
Vaahdota kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sihtaa munavaahdon joukkoon. Lisää lopuksi sulatettu voi. Vuoraa leivinpaperilla 28 senttinen irtopohjavuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa alatasolla 15 minuuttia. Kumoa hieman jäähtynyt pohja ja halkaise se sahalaitaveitsellä kahdeksi kakkulevyksi. Ole varovainen, sillä pohjasta tulee todella ohut. Vatkaa sähkövatkaimella kylmän veden joukkoon vaniljakreemijauhe. Sulata varovasti mikrossa valkosuklaa ja vatkaa se täytteen joukkoon. Laita toinen kakkulevy tarjoiluvadille ja levitä sille puolet täytteestä. Halutessasi voit ripotella väliin myös daim-rakeita, kuten mie tein. Laita toinen kakkulevy päälle ja levitä loput täytteestä kakun päälle ja reunoille. Ripottele pinnalle daim-rakeet ja paina niitä hieman pintaan kiinni. Laita kakku kohmettumaan pakastimeen hetkeksi. Kun kakku on jäähtynyt kunnolla, tee kuorrutus sulattamalla kerman joukkoon paloiteltu suklaalevy. Lusikoi hieman jäähtynyt kuorrute piiraan pinnalle ja anna piiraan jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.

Olipas se suklaista ja hyvää! Meillä tosin oli pakastin niin täynnä, ettei piiras sinne mahtunut, joten jäähdytin piirakkaa ulkona hyvin suojattuna. Kakun erilaisen lämpötilan takia kuorrutus valui liikaa pois kakun pinnalta verrattuna Ullan luomukseen. Kiitos kakkuvadin matalien ja lovisten reunojen, osa kuorrutuksesta kerkesi valua pöydällekin ennen tarjoilua. Pakastaminen ennen tarjoilua varmaan auttaisi ja lopputulos olisi hieman enemmän alkuperäistä vastaava, se kun yleensä tulee tarjoiltua hieman kohmeisena. Ajattelin, että kuohukerman määrää voisi vähentää tai jättää jopa kokonaan pois, jos pakastaminen ei ole mahdollista. Ja toinen ongelmakohta oli täytteen kanssa, varovasti mikrossa sulattelin valkosuklaata ja se ei koskaan sulanut kunnolla vaikka sekoittelin, vaan nse jäi vähän hassuksi klöntiksi. Sitä ei kuitenkaan huomannut, kun sähkövatkasi täytettä hetken kunnolla, että lopputulos oli varmasti tasainen. Kakku oli kyllä helppo ja nopea tehdä, eiköhän tätä joskus toistekin tule tehtyä.


Ohuen kakkupohjan väliin ja päälle tulee valkosuklaista vaniljakreemiä. Väliin laitoin Ullan ohjeesta poiketen toisen pussillisen rakeita (tai no, vajaan, kun maisteltiin koko porukka niitä rakeita ennen leipomista).


Kakku menossa jäähtymään. Tuo koko vadin reuna oli lopulta täynnä päältä valunutta kuorrutetta.


Palanen kakkua, nam! Kuvasta huomaa, kuinka kuorrute valuu kakulta. Yön yli jääkaapitettua kreemiin oli syntynyt pieniä uomia ja suurin osa lopustakin kuorrutteesta oli valunut pois. Se ei vaikuttanut onneksi paljoa piiraan ulkonäköön ja makukin oli vaan mehevöitynyt entisestään.