Lapsuuden herkku reippaasti muokattuna. Alkuperäiseen riisisuklaaseen tuli maitosuklaata niin paljon, että sitä valui ohueksi kerrokseksi myös vuoan pohjalle... Herkkua käytiin närppimässä jääkaapista kesken jäähdytyksen ja varmaan koko keittiö jääkaappia myöten oli suklaassa. Ja lopputuloksena taatut suklaaöverit! Viimeksi olen tehnyt riisisuklaata ehkä joskus kymmenen vuotta sitten, pikkuveljeni tai naapuruston kavereiden kanssa. Ensimmäistä kertaa (pieni ikuisuus sitten) tekemiini tuli suklaan ja murojen lisäksi kookosrasvaa, mutta jossain vaiheessa siitäkin tuli luovuttua. Suklaa riittää pitämään herkun kasassa. Onko aika kullannut muistot vai oliko tämä yleinen herkku aikanaan?

130 g valkosuklaata, jossa hasselpähkinää ja rapeaa riisiä (panda)
n. 2-3 dl riisimuroja
2 rkl kuivattua mustikkaa (biokia)

Sulata valkosuklaa varovasti joko mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita joukkoon varovasti käännellen riisimuroja sen verran, että kaikki peittyvät suklaalla mutta tarttuvat hyvin yhteen, vältä lisäämästä liikaa muroja. Kääntele joukkoon vielä kuivatut mustikat ja lusikoi riisisuklaa pieniin muffinsivuokiin jäähtymään. Laita riisisuklaat jähmettymään jääkaappiin ja tarjoile ne vasta sitten, kun ovat täysin kovettuneita. Tarjoile sulamisen välttämiseksi mieluiten jääkaappikylminä.

Makeaa, mutta pieninä määrinä sopivaa - lähteepä ainakin makeannälkä nopeasti! En muista että maitosuklaalla tämä olisi ollut niin makeaa (muistan, että pentuna tuli vedettyä monta isoa muffinsivuoallista näitä putkeen ilman sokeriövereitä), mutta taitaapa ainakin omalla kohdalla valkosuklaa olla usein liian makeaa. Mustikka ja riisimurot toivat kivaa rapeutta ja tekstuuria tähän, enemmän väriä varmaan voisi saada marjajauheita käyttämällä. Jos vielä joskus elämässäni teen riisisuklaata, käytän kyllä maitosuklaata. Paljon. Veikkaan kyllä, että näin joutunen tekemään, sillä kaapeista löytyi yllättävän paljon erilaisia suklaita ja nyt murojakin on tuollainen hervottoman iso pahvilaatikollinen. Miksei muroja myydä pienissä pakkauksissa, kuten annospuuroja tai mysliä? Mie ainakin haluaisin vaihtelua aamupaloihin, mutta pieneen keittiöön ei voi kerralla hankkia useita isoja laatikoita, kun kaappitilaa on hyvin rajallisesti. Seuraava retroherkku, jota pitää tehdä varmaan sen kymmenen vuoden tauon jälkeen, on mokkapalat! :)