Teatteriravintola

Eilen oltiin Teatteriravintolassa kokoustamassa ja syömässä vuoden kiitos-illallinen kaupungin edustuspiikkiin. Teatteriravintolaa kutsutaan Joensuun parhaimmaksi ravintolaksi, enkä yhtään ihmettele. Menumme oli erittäin maistuva ja runsas, palvelu oli hyvää ja asiantuntevaa, vaikka oikea henkilökunta olikin omissa pikkujouluissaan. Ja tuolla oli töissä monta tuttua...

Alkuruokana oli sultsinakuoressa olevaa salamitahnaa, jossa oli varmaankin creme fraichea. Lisänä siinä oli smetanaa, sipulisilppua ja pienessä kulhossa mätiä ja tillisilppua. Minä sain mädin tilalle kurpitsalohkoja. Teatteriravintolan sivujen mukaan sultsinan sisällä oli kylmäsavuhaukea...
Pääruoaksi oli julmetun suuret nautapihvit, kaskijuureskuutioita, älyttömän maistuvaa oranssia pippurikastiketta ja pekoniin käärittyä parsaa.
Jälkiruokana oli calvados-sorbettia maustettujen omenalohkojen kera. Minun lautasellani oli lehikäisen sisällä tyrni- (tai lakka?)sorbettia ja tyrnikastiketta.

Sultsinan muokkaaminen moderniksi oli mielestäni hyvä idea ja oikein onnistunut myöskin. Maku oli kiva ja sopusointuinen, jota täydensi smetana ja sipuli. Oli mukava huomata saavansa mädin tilalle kurpitsalohkoja, kun monessa paikassa se mäti olisi vaan otettu pois korvaamatta sitä millään muulla. Näitä pitää tehdä joku päivä itsekin, porokin voisi toimia mainiosti!
Pihvin kypsyysasteet sattuivat kaikille enemmän kuin kohdalleen, jopa niille, jotka söivät raa'at pihvit. Liha oli mureata ja hyvää, kastike oli sopivan pippurista ja kerrankin kastiketta oli tarpeeksi! Oli kiva, että lisukkeena oli muuta kuin perunaa, pisteet siitä. Pekoniparsa nyt taas toimii aina, kun vihdoinkin olen oppinut pitämään pekonista!
Jälkiruoka oli onnistunut ja keveä päätös raskaalle aterialle, joskin jäin kaipaamaan tietoa mitä sorbettia sain, koska en saanut makua kiinni. Lehikäinen oli ehkä turhan paksu, mutta maistuva. Tyrnikastike oli jätetty sopivan kirpeäksi, aivan täydellistä!

Ruokajuomina nautimme vettä, kossusnapsit, olutta tai talon punaviiniä, calvadosta kahvin kera sekä vielä aterian päätyttyä ja muiden lähettyä joimme siideriä, olutta ja minä maistoin uutta minttusuklaa-baileysiä. Oikein hyvää sekin!

Pöytämme oli katettu muistaakseni 10:lle hengelle Varpunen-kabinettiin keittiön viereen. Ovessa oli pieni ovisilmä, josta tarjoilija pystyi tarkkailemaan ruokailun etenemistä ja miljöö on vasta remontoitu arvoisekseen. Talon historia on upea... Pidän Teatteriravintolan tunnelmasta ja sisustuksesta, harmi kun siellä tulee käytyä lopulta niin harvoin... Hintataso ruokien suhteen on ihan normaali mielestäni, hyvästä maksaa mielellään! Talo on muuten Eliel Saarisen suunnittelema.

Kyllä tämä on lempiruokaravintolani Joensuussa ja tänne veisin vieraat.