Toukokuun lopulla pikkuveljeni soitti ja kertoi iloisena, että on juuri tilannut kolme kanaa kesäksi maalle. Ensimmäisenä ajattelin, että ei voi olla totta! Viime kesänä maalla oli 5 kanaa ja kukko - eikä koko kesänä maalla ollessa tarvinnut paljoa nukkua, sen verran uljaat konsertit oli aamuyhdestä lähtien. Lievästi varautuneena menin kesäkuun alussa maalle ja niinhän siinä lopulta kävi, että nämä pienet potpottajat saivat miunkin sydämen heltymään. Nämä uudet kaverit ovat eri rotua, kuin viimekesäiset. Nämä ovat tuollaisia ruskeankirjavia, todella nättejä. Luonnekin on ihan erilainen, nämä ovat todella sosiaalisia ja vihmerän oloisia, eivätkä arkaile yhtään mitään. Kanat juoksentelivat jo viikossa pitkin mummolan laajoja pihoja arastelematta, kun edeltäjillä siihen meni koko kesä. Lisäksi nämä "juttelevat", heti alkaa potpotus, kun lähelle menee. Hauskoja!


Kanat saivat tallissa uuden paikan kanalalleen, nyt ei tarvitse munanhakureissulla kyykistellä ja tilaakin on entistä enemmän. Ulkona on iso häkki ja sisällä pesät sekä paljon peuhuutilaa. Tosin nämä löysivät pari viikkoa sitten äidin kukkapenkin keittiön ikkunan alta, jossa on hyvä kuopia hiekkaa päälleen ja peuhata muuten vaan. Se niistä narsisseista ja salaateista. Nämä kaksi kanaa viipottavat yleensä kahdestaan menemään, eivätkä ole ihan niin sosiaalisia kuin se kolmas.


Tämä on kaikkien lempparikana, se sosiaalisin ja puheliain yksilö. Näteinkin se on väritykseltään, eniten kirjava ja vaalein. Tämä seuraa perässä kuin seurakoira, kun vähänkin lähelle menee. Äidin kanssa naurettiin kerran kunnolla, kun lähdettiin hitaasti kanahäkin nurkilta kävelemään yläpihalle, tämä lähti heti seuraamaan ja ottipa myös pienen lennonkin, että varmasti pysyy perässä. Äiti rapsuttelee usein mummolan seinästä maaleja pois ja tämä sankari survoutuu jalkojen väliin höpöttämään, varsinainen seuraneiti. Ei ois koskaan voinut arvata, miten persoonia nämä osaavat olla, eihän näille voi kun hymyillä koko ajan :)


Kerran veli jäi katselemaan kanojen touhuilua kyykyssä maahan ja tämä sosiaalinen kana tuli ihan siihen viereen. No, antoipa silitellä itseään ja lopulta se kipusi syliinkin, jolloin veli kantoi kanan takaisin häkilleen. Viihtyi hyvin sylissäkin, ei räpistellyt yhtään karkuun tai mitään. Napotti sylissä vaan, kaipa se hoitajansa tunnistaa :)


Päivän saldo, kolme kaunista ruskeaa munaa.


Kananmunassa osaa olla kaunis kuorikin toisinaan :)


Näin upealta näyttää keitetty kananmuna. Keltuainen on todella keltainen ja iso, todella maukkaita ovat. Ei ole kaupasta ostettavat luomumunat yhtään mitään näiden rinnalla. Kyllä se vaan niin on, että kun nämä saavat juosta päivät vapaana pitkin pihoja, syödä laadukasta ruokaa ja rehua, nokkia kiviä ja matoja, peuhata mielin määrin, ovat kanat onnellisia ja näin kananmunatkin laadukkaampia. Onneksi nämä eivät joudu pataan, kuten osa viime kesäisistä, sillä ystäväni anoppilaan on sovittu kanojen sijoittaminen syksyllä. Ihana tietää, että rakkaudella kasvatetut pikkuiset pääsevät hyvään kotiin viettämään leppoisia eläkepäiviä :)