Tein viimeksi maalla ollessani perheen keräämistä mustikoista piirakkaa. Mie oon tykästynyt mustikkapiirakkaan, jossa on kermaviiliseos päällä, joten sellaista tein nytkin. Pohjaksi en halunnut muropohjaa enkä pullaa, joten pienen googlettelun jälkeen päädyin tekemään kermaviiliä sisältävän pohjan, pohjaohjeen nappasin Pullahiireltä ja täyte on omasta päästä. Täytteessä on omien kanojen munia, siksi tuo hirmuisen keltainen väri pinnassa kun munien keltuaiset ovat todella keltaisia, semmoisia ei ole edes kaupan luomumunissa. Makoisaa oli! :)

1 prk kermaviiliä
100 g voita
2 kananmunaa
1½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
 
reilusti mustikoita + 1-2 rkl perunajauhoja
2 prk kermaviiliä
4 kananmunaa (olivat aika pieniä)
sokeria
vaniljasokeria
tarjoiluun jäätelöä tai vaniljakastiketta
 
Sekoita kermaviili, kananmunat ja pehmeä voi isolla lusikalla sekoittaen. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita kermaviiliseoksen joukkoon. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Ripottele pintaan jauhoja ja painele taikinaa vuoan reunoihin ja pohjalle tasaiseksi. Tosin miulla taikina oli sen verran löysää, ettei se oikein onnistunut ja kestänyt ylhäällä. Kaada perunajauholla hunnutetut mustikat taikinan päälle ja painele niiden avulla taikinaa reunoille ja kiinni pohjaan, älä kuitenkaan tee sitä liian kovakouraisesti. Sekoita täytteen ainekset ja kaada mustikoiden päälle vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt. Älä anna pinnan ruskistua, vaan suojaa se tarvittaessa foliolla.
 
Oli hyvää! Pohjasta tuli mieleen kyllä aika pitkälti perinteisen raparperipiirakan pohja, mutta kuitenkin sen verran erilainen että riitti mulle. Äiti kun ehdotteli, että teen sillä tai erään toisen suosikkipiirakan pohjalla tuon, josta kauniisti kieltäydyin vetoamalla kyllästymiseen ja kokeilunhaluun :) Paistoin piirakan korkeareunaisessa lasivuoassa, johon se juuri ja juuri mahtui, matalareunainen piirakkavuoka olisi varmaan vähän liian pieni? Mutta irtopohjavuoka toimisi myös hyvin. Mustikoita saa olla reippaasti ja niiden makeuden mukaan voi säädellä sitten sokerimäärää täytteessä. Mie tein tarkoituksella vähäsokerisemman, kun mielestäni sitä oli jo ihan tarpeeksi piiraassa, mutta joidenkin mielestä sitä olisi saanut olla hieman enemmänkin. Nautiskelimme tätä jäätelön kanssa, joten se tai joku vaniljakastike sopii tämän kaveriksi hyvin. 


Kyllä mustikkapiirakka kuuluu ehdottomasti loppukesään! Lautanen on muistaakseni ukin ja mummin häälahjaksi saaman kahviastiaston pullalautanen, tosi kaunis sininen kukkakuvio. Eli jostain 60 vuoden takaa.