Nostalgisen muistelutuokion jälkeen oli pakko saada mokkapaloja, oikeastaan mokkapalat olivat pyörineet mielessä jo kuukausitolkulla. Mokkapalaohjeita on netti pullollaan, mutta yhteenkään niistä ei tehnyt mieli tutustua sen tarkemmin, sillä mielessä oli omin pienin kätösin lapsena reseptikirjaani kirjoitettu resepti. Ainoa ongelma mokkapaloissa on se, että pellillinen niitä on kuitenkin aivan liikaa, ellei ruokapöydän ympäriltä löydy useampaa henkilöä. Joten ajattelin puolittaa ohjeen ja lopulta päädyin muokkaamaan ohjetta vähän muutenkin, kun kaapista löytyi pari jättipötköä tobleronea.  Suklaa on mielestäni ehdottomasti herkullisimmillaan leivonnaisissa, joten ajattelin upottaa jemmasuklaata piirakkaan, joka on jonkun sortin mukaelma mokkapalojen ohjeesta. Ehkäpä niitä "aitoja" mokkapaloja pitää tehdä joku päivä, sillä perinteisellä kuorrutteella. Eikä tuo pohjaohje sinänsä mokkapaloista poikkea kuin kahvin suhteen, kuorrute sitten sitäkin enemmän. Kannattaa kokeilla!

2 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria
1 rkl kaakaojauhetta
100 g voita sulatettuna
1 rkl pikakahvijauhetta (voi jättää pois ja korvata maidon kahvilla)

200 g suklaata (kultainen toblerone)
120 g ranskankermaa
nonparelleja

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja maito (tai kahvi). Lisää voisula (johon on sulatettu pikakahvijauhe) ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada voideltuun tai paperoituun piirasvuokaan (noin puolet uunipellin koosta) ja paista 175 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia tai kunnes taikina on kypsä, eli kun hammastikkuun ei jää raakaa taikinaa, vaan nousee keskeltä piirakkaa puhtaana. Anna pohjan jäähtyä melkein kokonaan ennen kuorrutuksen levittämistä. Sulata varovasti suklaa mikrossa tai vesihauteessa, sekoittele tasaiseksi. Sekoita hieman jäähtyneeseen suklaaseen ranskankerma ja sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrutetta paksulti pohjan päälle ja ripottele pinnalle halutessasi nonparelleja. Anna kuorrutuksen jähmettyä hetki ennen tarjoamista.

Ihanan suklaista! Kuorrute oli maukasta, makua antoivat niin tobleronen sattumat kuin ranskankerma. Ja sitä kuorrutetta oli paljon verrattuna ohueen mokkapalojen tomusokerikuorrutukseen. Pohja on pehmeää ja mehevää, eikä koko piirakka säikähdä päivän tai parin jääkaapituksestakaan, mikäli kaikki ei mene heti. Koska piirasta tuli kuitenkin yhden ihmisen tarpeisiin enemmän kuin tarpeeki, vein piiraan mukanani kokoukseen ja hyvin näytti kaikille maistuvan. Mikäli tobleronea ei kaapista löydy ja sitä ei halua ostaa, niin kuorrutteen suklaan voi korvata mieleisellään suklaalla, kuten maitosuklaalla tai vaikka pähkinäsuklaalla. Ja kuorrute kävisi hyvin vaikka täytekakun päälle tai väliin. Pohja on tosiaan puolikas mokkapalaohjeeni pohjasta, lisänä vain tuo kahvijauhe tai maito, joka on korvattu kahvilla. Miun mokkapaloissani kahvia tulee vasta kuorrutteeseen, mutta tähän sitä en laittanut tuon rankankermakuorrutuksen takia.