Jonkun sortin taikinatuntumanäppi on minustakin vuosien saatossa kehkeytynyt ja nykyisin sämpylöistäni tulee ihanan kuohkeita, sellaisia joiden pinta on kuitenkin mukavan rapsakka, mutta sisus ihanan pehmeä. Ja kovin nopeasti ne tuntuvat pöydältä katoavan. Näitä mysliä sisältäviä sämpylöitä tein jo toukokuussa maalla ja samalla tein toisen ison taikinan nokkossämpylöitä ensimmäisenä villiyrttikokeilunani. Onneksi sämpylöitä kuitenkin jäi sen verran yli, että sain vietyä muutaman kaupunkiin aamupala- ja evästarpeiksi. Solmusämpylöitä on mukava väkertää, samalla saa sämpylöihin kauniin muodon!

5 dl vettä tai maitoa
1 pss kuivahiivaa
2 tl suolaa
3 rkl (leipä)siirappia tai sokeria
4 dl mysliä 
n. 10 dl vehnäjauhoja
100 g voita sulatettuna

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi isossa kulhossa ja sekoita joukkoon hiiva, suola ja siirappi. Alusta joukkoon mysli ja osa vehnäjauhoista, lisää vehnäjauhoja kunnes saat pehmoisen, käsistä irtoavan taikinan. Vaivaa taikinaan mukaan myös sulatettu voi. Anna kohota liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja leivo mieleisiksi sämpylöiksi. Kohota liinan alla kaksinkertaiseksi ja voitele halutetessasi, pinnalle voi ripotella vaikka seesaminsiemeniä. Paista 225-asteisessa uunissa kullanruskeiksi. Tarjoile lämpiminä voinokareen kera. 

Erittäin hyviä ja maukkaita! Hedelmäinen ja rusinainen mysli toi mukavaa rakennetta ja makua sattumineen. Sämpylät oli todella pehmoisia ja vadillinen hupeni nopeasti, mutta tarvittaessa ne säilyvät hyvinä ja pehmeinä useammankin päivän. Mie en tapaa enää voidella sämpylöitä, vaan ihan sellaisenaan laitan paistumaan. Saa näyttää rustiikkiselta. Käsin taikinan tekemällä saa tuntuman ja huomaa, milloin taikina on valmista. Kannattaa vaivata kunnolla hetken aikaa sitkon muodostamiseksi ja kohottaa kunnolla, yleensä nostattelen taikinaa tunnin, puolitoista.