Löysin koneelta vielä pari kuvaa kesän grillailuista. Tänä vuonna en muuten tehnyt kertaakaan muurikkalettuja, tavallisia lettuja tein sen yhden kerran alkukesästä. Yllä olevassa kuvassa on bbq-marinoituja possufileitä, grillimaustevoita, ananasta ja maissia grillattuna sekä tietenkin jumbo-herkkusieniä auralla täytettynä ja pekonilla päällystettynä. Kaveriksi keittelin porkkanatikkuja, joita ei glaseerattu tällä kertaa. Ihan suola ja pippuri riitti mausteeksi. Jumbo-sienet on kyllä käteviä grillissä kokonsa puolesta, taidanpa siirtyä käyttämään niitä mahdollisuuksien mukaan. Samalla yhteen sieneen voi kietoa kaksi pekonisiivua, sillä pekonihan ei ole koskaan pahaa ja harvoin sitä liikaa missään voi olla. Yksi sieni per henkilö riittänee, jos tarjolla on paljon muutakin. Silloin kesällä ostin kahdeksan sientä, joista 4 käytin kesäkurpitsa-herkkusienipaistokseen.  Nuo bbq-possut oli ihan mukava yllätys makunsa puolesta, kun pikkukaupasta ei muutakaan sattunut saamaan. Marinadi oli mukavan savuinen ja possua ei tullut korvennettua korpuksia. Harmi, että grillillä ei päässyt valmistamaan kaikkia niitä ruokia, joita oli tarkoitus.

Tässä kuvassa on enoni mökillä Kolilla nautittu ruoka. Mie grillasin ihanalla parilalevytkin sisältävällä grillillä pari possun sisäfilettä ja sisällä talon emäntä keitteli perunoita, teki maukkaan valkosipuli-maustevoin ja fetasalaattia. Äiti taisi olla kokkausajan vauvavahtina ja isot miehet tekivät puusavottaa. Kokonaisen possunfileen grillasin sillä tavalla, että paistoin pinnat kiinni kuumalla levyllä ja sitten pienensin lämpöä niin, että file ei palanut vaan muhi miedolla lämmöllä kypsäksi, välillä käännellen ja kansikupu kiinni. Aikaa tähän meni varmaan noin tunti. Annoin fileiden vetäytyä hetken ennen leikkaamista. Mehevänä säilyi, vaikka vähän jännäsin etukäteen. Mukava oli viettää päivä kauniissa maisemissa Pielisen rannalla.  

Valokuvia katsellessa huomaa, kuin pieni serkkupoika on kasvanut hirmuisesti viime kesänä otetuista kuvista. Viime kesänä vauva kelli patiolla patjan päällä ja opetteli kääntymään selältä vatsalleen, nyt juostiin hirmuista vauhtia taloa ympäri ja "uitiin" vaikka kuinka paljon. Mukava nähdä pienen lapsen kehittyvän ja kasvavan, kuinka pienen pienistä asioista osaa nauttia niin paljon, kaikki on uutta. Leveään hymyyn ja nauruun voi riittää pieni kivi tai pihasta poimittu mustikka :) Ja oma sydän sulaa, kun katsoo pienen tulevan viereen, ottavan kädestä ja pyytävän syliin. Onneksi on tämä puolitoistavuotias "vauva", kun meidän suvun toiseksi pienin on 18-vuotias pikkuveljeni, jolla on pituuttakin jo reilusti yli 190 senttiä. Hauskan kuvan muuten nappasin vauvan ja miun kengistä, vielä kun ois veljen kengät ollut vieressä niin olis ollut enemmän kontrastia:) Ihania kesämuistoja!