Grillattua broilerin ohutta filettä, pekonisieniä täytettynä aurajuustolla sekä valkosipulisella pikkusisko-juustolla, grillattua maissia ja ananasta, maustevoina toimi pikkusisko sekä nopeasti tekemäni maustevoi. Maustevoihin laitoin voita, suolaa, mustapippuria, valkosipulinkynsiä ja muutaman tipan tabascoa. Yrtteinä olisin voinut käyttää persilljaa tai tilliä, mutta unohdin hakea niitä pellosta. Etualalla olevien hölskytyskurkkujen ohje alempana. Useiden vuosien ja miljoonien juustovariaatioiden jälkeen on pakko todeta, että aurajuustolla pekonisienet toimivat parhaiten. Ainakin miulla juusto valuu tällöin vähiten ulos sienistä ja siinä on myös tarpeeksi makua. Valkosipulinen pikkusisko oli ihan jees, mutta se valkosipulinmaku oli tosi teennäinen, pinnassa oli jotain kuivattua vs-rouhetta. Kuvassa muuten näkyy maissien päihin tökättävät tikut. Ostin ne vuosi sitten alennusmyynnistä, mutta valitettavasti petyin niihin. Joko ne tökkäysosat on liian isot ja tylpät, ettei ne oikein maisseihin uponneet, eivätkä kestäneet paikallaan. Ilmeisesti esim. Amarillossa käytettävät tikut ovat teräviä ja niissä on vain yksi tikku, verrattuna tähän veemäiseen muotoon. No, onneksi 6 paria maksoi vain yhden euron.

Tästä löytyy grillattua makkaraa, maissia, ananasta ja aurapekonisieniä. Taustalla on sienien jaloista ja ylijäämäpekoneista tehty kastike, jonka ohje alempana. Grillatun paprikan päälle hölvättiin Oolannilta saatua grillikastiketta, tai siis se jauhe sekoitettuna creme fraicheen = grillikastike. Maku muistutti lähinnä jotain sipsidippikastiketta ja maku oli kohtuullisen voimakas. Toimi ihan kivasti kaikkien näiden lautasella olevien juttujen kaverina, mutta maku oli tympeähkö, joten ainakaan tämä grillikastike ei varmaan ostoskoriini päädy. Ellei sitä sitten käyttäisi esim. illanistujaisiin tehtävään kinkku-pastasalaattiin tms...

Tämä oli ihan kesän ensimmäisiä grillailuja. Menomatkalla maalle käytiin nappaamassa nopeasti jotain mukaan kaupasta ja valikoimat oli kohtuullisen heikot siinä vaiheessa, kuormia odotellessa. Grillattiin siis jotain valmiita grillitassuja, joita tuli viime kesänä testattua ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen. Eihän ne mitään mahtavia ole, mutta jollain tapaa oikeastaan tykkään näistä. Eikä valmistus vie kauaa. Mulla kun makkara kerkesi tökkiä töiden ansiosta jo ennen kesää. Grillasin nimittäin kevään aikana sellaiset 2000 makkaraa jo, niin kesällä olen tainnut syödä vain pari - Tapolan aurellaa en ole harmikseni kaupoista löytänyt. Tuossa lautasella on myös omista perunoista tehtyä muussia ja pekosienten jaloista tehtyä kastiketta. Taustalla salaattia, jossa pekonisienten loput aurajuustot.

Pekonisienet aurajuustotäytteellä tuskin paljoa esittelyä kaipaa. Pistetään kuitenkin muistiin, että 500 g grilliherkkusienipakettiin uppoaa 1 pkt aurajuustoa ja 2 x 170 g amerikanpekonia. Lisäksi pinnalle kunnon rouhaisut mustapippuria ja tukemaan yksi tai kaksi cocktail-tikkua. 200 g herkkusienipakettiin taas menee se ½ pkt auraa ja 1 pkt pekonia. Niitä 340 g pekonipaketteja en tykkää ostaa, tuntuu että ne pekonisiivut ovat paksumpia ja pekonia ehkä siivullisesti vähemmän kuin kahdessa peruspaketissa.

Vadillinen parhautta! Pekonisieniin voi laittaa myös pippurijuustoa, valkosipulituorejuustoa, valkosipulista pikkusiskoa, chevreä, koskenlaskijaa, you name it. Meillä on päädytty siihen, että aurajuusto on kuitenkin se kaikkein paras täyte. Grillin puuttuessa näitä voi tehdä myös uunissa, kuten mie testasin feta-pekonisienissä. Kokkikaverini vinkkasi, että sähköparilassa tulee loistavat pekonisienet eikä paistoaika ole kuin muutaman minuutin. Vielä testaamatta tämä.

Pari kertaa olen keitellyt sienten jaloista kastikkeet, kun niitä ei ole kehdannut grillata eikä varsinkaan heittää pois. Kanoille toki menisi, mutta aina pieni kokkailu on hauskempaa... Tässä kastikkeessa on 400 g sienipaketin jalat, olikohan 2 siivua pekonia ja yksi kesäsipuli varsineen. Lisänä kuohukermaa, suolaa ja mustapippuria. Kastiketta söimme grilliruoan lisukkeena, mutta fiksuna olisin säästänyt tämän seuraavalle päivälle ja keittänyt spaghettia kaveriksi. Ihan perusversiossa kastiketta olisi vain sieniä, sipulia, kermaa ja mausteita.

Viimeksi kun olin maalla, tein grilliruoan kaveriksi hölskytyskurkkuja, eli tillikurkkuja eli mummon kurkkuja. Perinteinen suomalainen lisuke ihan minkä tahansa ruoan kaveriksi tai miksei vaikkapa leivälle. Tässä purkissa on 3 avomaankurkkua kuorittuna ja ohueksi viipaloituna, loraus väkiviinaetikkaa, loraus kylmää vettä, ripaus suolaa ja vähän reilummin sokeria. Lisäksi mukana on iso tukko hienonnettua tilliä omasta pellosta. Kaikki ainekset siis laitetaan purkkiin ja ravistetaan voimakkaasti, jolloin kurkut maustuvat ja luovuttavat ylimääräistä nestettä pois. Kannattaa maistella lientä ja säätää makua lisäämällä aineksia. Liian äpäkkää etikkaista ei sitten syö kukaan! Tässä ohje muutama vuosi sitten tehtyihin kurkkuihin, ohjeesta näköjään puuttuu vesi, joten se ei ole pakollista mutta auttaa säätämään etikkaisuutta Mummon kurkut eli hölskytyskurkut

Kotonani maustekaappeja siivotessa löysin Santa Marian Sauce Mix Tzatziki -pussin, jonka otin mukaani maalle. Ohjeessa sanottiin, että puolikas kurkku, jauhepussi ja 2 dl ruokajogurttia sekoitetaana keskenään ja tarjoillaan. Mie laitoin n. pari desiä turkkilaista jogurttia ja totesin, että "valmiin" kastikkeen maku oli ihan kauhean pistävä. Jalostin sitten lisäämällä vielä lähes kokonaisen kurkun ja reilusti tilliä omasta pellosta (jauhe sisältää tilliä), jolloin maku oli semmoinen että sitä pystyi tarjoamaankin. Kaverina taisimme syödä hornetteja ja jasmiiniriisiä sekä salaattia. Olen tottunut tekemään tzatzikini Kreikasta ostetusta jauheesta, jonka maku tähän verrattuna on loistava. Lisäksi teen oivaa tzatzikia myös ilman mitään jauheita, joten ostoskoriin tämä tuote ei toiste päädy. Jaa, taisinpa muuten ostaa Ruoveden Herkulta tzatziki-mausteseosta, joten saas nähdä millaista se on.