Tein muutama viikko sitten herkullista sosekeittoa, johon sain käytettyä porkkanoiden ja perunoiden loput sekä yhden pussillisen aiemmin syksyllä pakastamaani kurpitsaa. Keitto onnistuikin pienten kommellusten jälkeen lopulta hyvin ja se oli todella kauniin väristä. Maukas syyssoppa oli kaiken lisäksi hetkessä valmis!

5 perunaa
4 porkkanaa
1 iso sipuli
vettä
sipulifondia
1 l pakastettuja kurpitsapaloja
pippurisekoitusta (maustekauppa)
savupaprikajauhetta (maustekauppa)
loraus balsamicoa
suolaa
kuohukermaa
valkosipulilastuja (maustekauppa)

Kuori ja lohko perunat sekä porkkanat kattilaan ja lisää joukkoon myös pilkottu sipuli. Lisää vettä niin paljon, että kasvikset peittyvät ja lisää loraus sipulifondia (tai kasvisliemikuutio). Keitä puolikypsäksi ja lisää joukkoon kurpitsalohkot. Keitä kunnes kasvikset ovat kypsiä. Soseuta keitto liemineen. Mausta keitto pippurilla, savupaprikalla ja suolalla. Lisää joukkoon myös kermaa pehmentämään makua. Anna kuumentua ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa mausteita. Tarjoile keitto kuivattujen valkosipulilastujen ja paahdettujen kurpitsansiementen kanssa.

Ihanan samettista ja pehmoista keittoa! Maku oli pehmeä, mutta siinä oli kivaa potkua pippuriseoksen ansiosta ja balsamico tasoittaa kivasti makua. Soppaa tuli lopulta sen verran paljon, että sitä tuli syötyä useampi päivä niin töissä kuin kotona ja päätyipä loput vielä leipätaikinan pohjaksi. Kurpitsa tuppaa räiskymään aika tehokkaasti ja ainakin miulla se paloi myös helposti pohjaan, kun palat soseutuivat hekessä itsekseen. Olin hetken poissa keittiöstä ja kauhanvarresta, niin jopas otti keitto kattilanpohjaan. Sitä sai sitten jynssätä ja liottaa usean päivän ajan puhtaaksi. Onneksi se ei kerennyt palaa niin, että keitto olisi mennyt pilalle. Kunnon kauhukeittiö... 


Tältä näytti pohjaan ottanut kattila, kun olin kaatanut siitä sopan toiseen kattilaan. Mukavasti pohja mustana! Päädyin lopulta liottamaan ja jynssäämään puhtaaksi, kun en käytä jauhemaisia pesuaineita ja ylikuohuva fairykeitos liedellä ei hirveästi kaiken touhun keskellä houkuttanut. Kaipa sitä pitää jatkossa olla vielä varovaisempi kurpitsan kanssa... Tai sitten keittiöni isoin kattila päätyy takaisin kaapinpohjalle ja käyttöön jäävät vanhat pikkukattilat, niiden kanssa ei ole ainakaan yhtä paljon ollut ongelmia :)


Ja tässä sitten tekemäni keittopohjainen peltileipä. Ohjetta en laita tarkemmin, koska semmoista ei ole. Laitoin muistaakseni lopun keiton joukkoon purkillisen kermaviiliä, vehnäjauhoja, pari kananmunaa, lorauksen rypsiöljyä, ripauksen leivinjauhetta, suolaa ja pakastimesta löytynyttä cheddarjuustokuutiota (valio tukkumyynti). Taputtelin taikinan uunipellille jauhojen kanssa ja paistoin 175 asteessa kullanruskeaksi. En tiedä, oliko sitten syynä taas surullisenkuuluisa kurpitsa vai se juusto, mutta tämänkin pohjasta tuli hyvin tumma - ei palanut kuitenkaan. Hyvää tästä kuitenkin tuli ja leipä oli mukavan pehmoista, kaveriksi riitti hyvin sipaisu voita. Keittojenjämät voi hyvin käyttää leipä- ja sämpylätaikinoihin, jolloin ne antavat paljon makua ja väriä leipään. Eikä tarvitse syödä samaa soppaa lusikkamuodossa montaa päivää :)