Olin vanhempien luona viettämässä Itsenäisyyspäivää, kuten perinteeksi on jo muodostunut. Seurataan telkkarista paraatia, tattoota, linnanjuhlia ja ehkä Tuntematonta sotilasta, poltetaan kynttilöitä ja syödään hyvin.

Muuten meni "ihan hyvin", mutta... Aamulla rappusia noustessani sain hirmuisen noidannuolen selkääni ja silmissä sumeni kivusta, jalat eivät kantaneet ja itkun kanssa joutui kippurassa yrittää liikkumista, josta ei kyllä tullut kolmeen päivään yhtään mitään. Tämä viikko on sitten mennyt sulavasti ohi, tekemättä yhtään mitään, kun jouduin sairaslomalle selkääni parantelemaan levon ja lääkkeiden avulla. Elämäni pisin sairasloma onkin, tuntuu ikävältä olla pois koulusta ja töistä :( Nyt pystyn jo kävelemään ja seisomaan, joten eiköhän tämä tästä onneksi mene ohi! Niin ja tämä aamuinen loukkaantuminen vaikutti sitten ruoanlaittoon, joka miun piti hoitaa. No enhän mie mitään muuta pystynyt tekemään, kuin makaamaan kyljelläni tai huutamaan kivusta. Kiitos vaan äidille ja isälle kokkailusta! Ja pikkuveljelle seurasta.

Olin toivonut isää tekemään aamupalaksi harvinaista herkkua, eli ruishuttua, jonka kuva on tuolla ihan ylhäällä. Se olikin valmiina, kun vihdoin vanhemmille saavuin. Ruishuttu nautitaan meillä perinteisellä tavalla: huttuun kuoppa (paitsi jos on löysää, kuten tämä, ei tule kuoppaa), jonne laitetaan nokare voita, päälle pieni loraus kuohukermaa ja näistä syntyneeseen "silmään" ripautetaan vielä hieman suolaa. Ai että! Paras ruishuttu syntyy muuten Liperin Myllyn riihiruisjauhoista, joissa on ihana aromaattinen riihen ja savun maku. Tämä huttu oli tehty normaalista ruisjauhosta, joten savuisuus puuttui. Kannattaa ehdottomasti hankkia riihiruista! Hyvää ja herkullista, nam :)

Illalla nautimme aterian, joka koostui possupaistista, kantarellikastikkeesta, uuniperunasta, glaseeratuista porkkanoista ja fetasalaatista. Tuo peruna näyttää räjähtäneeltä, kun mie vähän innostuin halkaisemaan sitä liikaa. Possun marinoin seuraavalla tahnalla: rakeista dijon-sinappia, öljyä, soijakastiketta, reilusti mustapippuria, ripaus suolaa, pari ruokalusikallista siirappia ja neljä isoa valkosipulinkynttä murskattuna. Marinoinnin jälkeen paistopussiin ja uuniin mietoon lämpöön pariksi tunniksi kypsymään. Pussista pois, pintaan väriä uunissa ja folio-sanomalehtikääreeseen vetäytymään ja  odottamaan leikkuuta. Glaseerattuihin porkkanoihin laitoin tilkan keitinvettä, nokareen voita, ripauksen suolaa ja mustapippuria, rakuunaa ja reilun ruokalusikallisen hunajaa. Uuniperunat käärittiin yksitellen folioon ja paistettiin uunissa noin tunti. Kannattaa tökkäistä jokaiseen pottuun pari reikää vaikkapa haarukalla. Kantarellikastikkeen teki isä, siinä oli omasta metsästä kerättyjä kantarelleja, sipulia, mustapippuria, suolaa, kuohukermaa ja vähän vaaleata kastikesuurusta.

Jälkkäriksi piti olla lettuja, mutta kun en mie niitä pystynyt paistamaan, tehtiin pannukakku vanhalla tutulla ohjeella. Lisukkeeksi lakkahilloa ja mansikkahilloa sekä pursokermaa. Huomaa taiteellinen räpellys! Semmoinen oli meidän perheen Itsenäisyyspäivä.