Nimi juontuu siitä, että miulla on niin kiire, väsymys, kilpajuoksu kelloa vastaan ja verensokeri alhaalla, että ruoka näyttää ihan kirveellä veistetyltä. Kello oli reilut 21 kun rupesin ruoanlaittoon, olen juossut koko päivän yhden sämpylän voimin ja ollut töissä... Nyt on pinna kireällä ja tuntuu, ettei ruokakaan onnistu!
Inhoan isoja palasia ja lohkoja ruoassani, varsinkin sipulin kohdalla ja se sipulisilppu näyttää siltä, että sipulia olisi lyöty kerran vasaralla. Hienoa. Katsotaan mitä tulee... Poikkeuksellisesti kirjoitan reseptiä kesken ruoanlaiton ja loppuun kommentin, millaista oli. Minua v:ttaa. Äiti kielsi käyttämästä sitä v-sanaa julkisesti.

290 g naudan paistijauhelihaa
1 sipuli
2 rkl jauhelihamaustetta
mustapippuria
2 dl ruokakermaa

Ruskistin jauhelihan omassa rasvassaan ja se melkein paloi. Sitten lisäsin puolihienontamattomat sipulikuutiot ja ne eivät meinanneet kuullottua millään, maustoin sitten jauhelihamausteella melko reilusti ja ilman mustapippuriahan ei voi elää. Epäilyttää tuo väri...
Tässä vaiheessa ruoka näyttää liian kuivalta suolasienisalaatilta. Hienoa!

2 dl ruokakermaa (juu, sävellys jatkuu, ruoka näyttää edelleen hirveältä!)

Pitäisiköhän tuohon oikeasti lisätä vaikkapa purkillinen herkkusieniä... Meinasin olla kerrankin laittamatta mitään punaista kastikkeeseen, mutta lopputulos näyttää tässä vaiheessa operaatiota ihan kauhealta.. Taisin kehitellä juuri Maailman Rumimman ruoan! Niin ja nyt tämä näyttää liian nestemäiseltä suolasienisalaatilta.

4 rkl tomaattipyrettä
1 pieni prk herkkusieniviipaleita

Nyt ulkonäkö parani hieman ja kastike keittyy kasaan, oli ihan pakko lisätä tomaattipyrettä. Nyt sitten tässä vaiheessa kiehautin pienen kattilallisen vettä ja kaadoin joukkoon vasikkafondia. Näytti siltä, että korkki olisi molskahtanut veteen, mutta se taisikin olla kuivunutta fondia. Etsinnän jälkeen kattilasta ei löytynyt ufoja tai purkinkansia. Lisäsin joukkoon sitten pastapussin jämät, oli muuten gnocchia. Kastike on vaaleanpunaista, hienoa. Mutta vielä hienompaa on se, että niin ovat pastatkin! Fondi ja munapasta, hieno yhdistelmä. Kohta selviää, mitä sain loihdittua... Pelottaa!

Ehhh. Kävin kurkkaamassa pastakattilaa ja se tuo miulle mieleen lähinnä vedessä lilluvat katkaravut. Pelottaa vielä enemmän! Kohta... Kohta....

Keksin uuden tavan valuttaa pasta. Eli koska kaikkialla on niin täyttä ja poltan muuten sormeni, niin lävikköosa pastaa vasten ja ylimääräiset vedet pois. Kattilan heilautus yhdelle kädelle ja lävikkö oikeinpäin ja pastat siihen. En huuhdellut, mutta höyräytin ylimääräisen veden pois. Tässä meinasi käydä huonosti aluksi ja pastat kaatua likaiseen kulhoon. Nyt voi sammuttaa kastikkeen alla hehkuvan levyn ja heittää lautaselle kourallinen rucolaa revittynä ja paloiteltu tomaatti. Nyt viereen toukannäköiseksi muuttunut pasta ja kauhallinen kastiketta. Koska ärsytti, laitoin vielä salaatinkastiketta. Nauti. Ruoka oli loistavaa vaikka en aluksi olisi niin uskonut. Onnistuin taas.
Jossain vaiheessa tuntui kyllä siltä, että olisi kotiin kävellessä pitänyt koukata pizzerian kautta tai lämmittää jotain pakkasesta. Noh, eipä se mitään. Onpas sitten hauska kellahtaa sänkyyn puolinukahtaneena ja kaikkensa antaneena. Alla kuva mestariteoksesta.

396590.jpg

L-O-I-S-T-A-V-A-A!

Huomasin juuri, että blogiin tulee kellonajaksi se, jolloin postauksen kirjoittaminen on avattu, eikä se jolloin se julkaistaan. Aloitin siis 21.05 ja ruoka oli valmista 21.55 ja syötynä 22.15.
Jäi muuten reilusti yli, Salapoliisillekin olis riittänyt ;)