Pääsin aiemmin syksyllä mukaan Confetin testiryhmään, jossa tarkoituksena oli testata vaahtokarkkimassaa ja marsipaania. Ensimmäisenä kyllä meinasi mennä pupu pöksyyn, kun tajusin, etten ollut moisten massojen ja pintojen kanssa koskaan ollut tekemisissä... :) Tuumasta toimeen ja kokeilemaan, ensimmäisenä vuorossa vaahtokarkkimassasta tehty kakku, jolla juhlistettiin blogini 4-vuotista historiaa! Samalla tuli testattua montaa muutakin asiaa ensimmäistä kertaa.



Tässä kuva massoista, alla tuo vaahtokarkkimassa jonka väri on lähes vitivalkoinen ja ylhäällä vaalea marsipaani, jonka sävy vivahtaa ehkäpä luunsävyyn tms. Ei kuitenkaan siis ihan puhdas valkoinen ole. Painoa molemmissa 250g.



Edellisenä iltana paistoin 3 kananmunan suklaisen kakkupohjan, annoin sen jäähtyä, leikkasin ja täytin.

Testatasin samalla blogivoittona saamaani lankaleikkuria kakun kerrosten leikkaamiseen.
En tiedä käytinkö tätä oikein, mutta helpompi miusta on kakku leikata isolla leipäveitsellä, tai sitten tekniikkani vaatii hiomista. Lopulta kuitenkin kakku oli kolmessa osassa ja suhteellisen tasapaksuinakin. Oli vähän hankaluuksia saada se toimimaan tasaisesti, ehkäpä ylimääräinen käsipari olisi auttanut. Ja kakun reunat olisi voinut olla pehmeämpiä... Mutta lopulta toimi kuten ajattelinkin ja ei niin paljoa murustanut, kun olin kuvitellut.



Kostutin kakun Pirkan sekamehusta kevyesti laimennetulla mehulla, täytteeksi laitoin hyväksi havaittua yhdistelmää, eli mustaherukkahilloa ja banaanisiivuja. Laitoin kakkuvuoan ympärille, foliota pintaan ja lautasen päälle painoksi, siirsin jääkaappiin yön yli tekeytymään.



Seuraavana päivänä jääkaapista löytyi kivasti kiinteytynyt, mutta mehevöitynyt kakku. Valmistin kuorrutuksen (1 prk flora vispiä, 1 prk philadelphiaa, vaniljakreemijauhetta, sokeria) ja spatuloin sitä hyvin ohuen kerroksen kakun pintaan. Kuorrute oli tosi hyvää ja melko paksuhkoa, ensimmäistä kertaa käytin tuota kreemijauhettakin. Sekoitin sitä vatkatessa suoraan vispin joukkoon, en tehnyt vedestä ja jauheesta töhnää, kuten ohjeessa taisi olla.



Vaahtokarkkimassan kaulinnassa käytin apuna tomusokeria, jota levitin kerroksen silikoonisen leivonta-alustan päälle ja taisinpa levittää sitä vähän kaulimeenkin. Otin massasta pienen murun sivuun odottamaan. Vaahtismassaa oli tosi helppo kaulia ihan ensikertalaisenkin, hieman ehkä palautui takaisin vanhaan muotoonsa elastisen rakenteen ansiosta, mutta toimi tosi hyvin. Kädet eivät tulleet tahmaisiksi, mutta kannattaa kuitenkin välttää turhaa käsin räplimistä. Massan väri oli tosi kaunis ja maistui hyvältä!



Kaulitsin massan tarpeeksi isoksi levyksi ja irtopohjavuoan reunalla leikkasin oikean kokoisen levyn kakun pinnalle. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin ja ajattelin toteuttaa muissa blogeissa näkemäni pintakoristelun, eli ruudukon. Niin ja pullasudin avulla sivelin pois ylimääräiset tomusokerit pinnasta.



Viivoittimena käytin pitkää spatulaa, jonka reunaa myöten painoin veitsellä massan pintaan kuvion. Tässä vaiheessa olisi pitänyt lopettaa, mutta ajattelin että 20cm kakun pintaan noin harva ruudukko on liian harva. Joten lisäsin vielä väleihin yhdet viivat. Ei tullut nätti ja vinoonkin meni, siitä ei tullut edes kuvaa otettua. Noooh.... Ajattelin kuitenkin, että se toimii siinä pinnalla. Nostin kakun päälle spatulan avulla vaahtislevyn (alla siis sipaus sitä kuorrutetta) ja taisi kakkupohja paistaa hieman läpi. Ajattelin ettei se haittaa ja rupesin laittamaan koristekuulia ruudukon yhtymäkohtiin. Muuten hyvä, mutta eihän ne siinä kestäneet, olisi pitänyt vissiin "liimata" jollain. Ja miulla oli liian pitkät kynnet, niin tökin kakun pinnan rikki yrittäessä saada kuulat kiinni ja lopulta pois siitä. Onneksi oli vielä massaa, joten kaulin ja leikkasin toisen levyn (ensimmäinen ei olisi irronnut nätisti kakusta) ja liimasin sen ensimmäisen päälle ohuella sipauksella kuorrutetta. Hyvin kesti!



Tässä kakku tuplapinnoitettuna. Pinnasta tuli tosi nätti! Kannattaa puistella pois ylimääräiset tomusokerit. Pursottelin kakun reunoille aiemmin tekemääni kuorrutetta tähtityllalla (testasin blogivoittona saatua pursotinpussia ja pientä tyllaa sekä liitintä, massa oli ehkä vähän turhan paksua pienelle tyllalle ja pussi alkoi hikoilla, mutta olipa helppo pursottaa ensimmäisen kerran liittimen kera!) ja koska massaa jäi vielä, tein numeron 4 blogivuosia merkkaamaan. Olisi kyllä voinut jättää tekemättä. Koska kakku oli tosi vaalea, ripottelin reunoille vielä Talvi-koristepurkin rakeita. Annoin kakun viilentyä hetken jääkaapissa ennen tarjoilua. Miusta tästä tuli ihan nätti lopulta :)



Vaahtokarkkimassa leikkautui todella kauniisti ja maku oli ihanan tuttifruttimainen.

Seuraavaan päivään jääkaapitettuna pintamassat hieman sulivat sisältä toisiinsa ja alapinta muuttui hieman venyväksi, mutta se varmasti johtui miun omasta seikkailusta tuplakerrosten ja välivaahtojen kanssa :D Pinta ei vettynyt tai muuttunut miksikään, vaan oli todella nätti koko lopullisen kakun kolmen neljän päivän elinkaaren ajan. Todella siistin kakun sai aikaiseksi säheltämälläkin, joten massa toimii kuten pitääkin :)



Kuten aiemmin mainitsin, otin osan massasta sivuun. Värjäsin sitä ainoalla värillä, jota kotoani löytyy, eli punaisella apteekista(?) ostetulla elintarvikevärillä. Meinasin ensin sekoittaa väriä pieneen tippaan vettä, mutta ajattelin kokeilla ihan kuivana värjäämistä. Vaivasin massaa kädessä ja lisäsin jauhetta mukaan, vaivasin kädessä kunnes väri oli tasaisesti massassa. Lisäsin vielä pariin otteeseen väriä, että sain aikaiseksi lilan sijasta punertavaa.



Leikkasin muoteilla kuvioita ohueksi kaulitusta massasta. Paremmin toimi mielestäni metalliset muotit kuin muoviset, koska niissä on terävämmät reunat. Silikoonimattokin sai näköjään pienet painaumat muoteista :) Valmiit kuviot irtosivat ilman repeilyä massalevystä.



Valmiit kuviot ja loppumassan nostin kuivumaan lautaselle. Väri tummui mielestäni aika paljonkin kuivuessa ja vuorokaudessa kuvioista tuli kuivat ja kovat, jolloin ne olisi voinut tökätä vaikkapa kakkuun koristeeksi. Nyt suunnilleen kuukausi kokeilun jälkeen kuviot ovat melkeinpä aniliininpunaisia, eli väri on muuttunut aika paljon yllä olevasta kuvasta.

YHTEENVETO
Vaahtokarkkimassa oli todella helppokäyttöistä, hyvän makuista ja helppo käsitellä. Jatkossa muistan, että massasta pitää kakunpintaa tehdessä jättää paksumpi ja koristeista voi tehdä huoletta ohuempia, kuivuvat paremmin. Muotilla oli helppo ottaa massasta kuvioita. Kädet ei tahmaantuneet, mutta liiallista käsikontaktia ehkä kannattaa välttää, ettei massaan vaan tule lämmöstä johtuvia muutoksia. Kaulinnassa ja käsittelyssä pitää käyttää apuna tomusokeria. Tätä oli hauska tehdä, vaikka vähän mokailinkin tietämättömyyttäni :) Positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan, eli kannattaa ostaa Confetista vaahtismassaa!

Mutta ainut kysymys jäi koskien massaa ja koristerakeita: miten te muut saatte ne kestämään paikallaan? :D



Reunapursotuksia ja koristeita



Olipahan aika monen uuden asian kokeilu tässä samalla kertaa, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen ja perheeltäkin tuli positiivista palautetta kakusta :) Seuraavaksi pitäisi testata sitten sitä marsipaania, ehkäpä toteutan saman idean, paremmalla onnella...