Tein näitä fajitoja jo aikoja sitten, kun oli ollut kaikissa tortilla- ja tacoviritelmissä aikamoinen tauko. On ne vaan niin hyviä ja nopeita! Samalla sai käyttöön ensimmäistä kertaa aiemmin syksyllä ostamani vanhan Arabian lokerovadin :)

kurkkua

tomaattia

salaattia

sipulia

juustoraastetta

tortillalättyjä

Leikkaa broilerinfileet pieniksi suikaleiksi ja paista pannulla viipaloidun sipulin (ota osa talteen kastiketta ja tarjoilua varten) kanssa melkein kypsäksi. Lisää joukkoon mausteseos ja vettä pussin ohjeen mukaan ja anna kiehua hetki. Lisää joukkoon ruokakerma ja hauduttele kastikkeeksi. Pidä lämpimänä tarjoiluun asti.

Sekoita kermaviilin joukkoon dippijauhetta ja muita mausteita, sekoita ja tarkista maku. Anna makuuntua jääkaapissa tarjoiluun asti.

Hienonna tomaatti, kurkku ja salaatti ja laita ne tarjoiluastiaan sipulin ja juustoraasteen kanssa.  

Lämmitä tortillalätyt mikrossa, levitä päälle kanakastiketta, dippikastiketta ja salaattitarpeita sekä juustoa. Kieräytä kääröksi ja tarjoile välittömästi.

Makoisia :) Kermainen kastike ei ollut niin pistävän makuinen kuin pelkästään ohjeen mukaan tehty, dipissä oli kivasti potkua ja kasviksia saa laittaa mukaan kanssa reilusti. Hyvää perusruokaa, joka olisi kätevää tarjottavaa myös isommalle porukalle esim. illanistujaisissa.

Tein muutama viikko sitten herkullista sosekeittoa, johon sain käytettyä porkkanoiden ja perunoiden loput sekä yhden pussillisen aiemmin syksyllä pakastamaani kurpitsaa. Keitto onnistuikin pienten kommellusten jälkeen lopulta hyvin ja se oli todella kauniin väristä. Maukas syyssoppa oli kaiken lisäksi hetkessä valmis!

Sinappia tuli keiteltyä tänäkin jouluna kinkun kaveriksi ja lahjoiksi. Eikä sinapin tekeminen vie paljoa aikaakaan, suunnilleen puolessa tunnissa oli koko operaatio ohi. Tällä kertaa en edes tiedä, mistä idea syntyi, mutta ajattelin korvata sinappini perusohjeen (konjakkisinappi) mehun kahvilla ja alkoholin viskillä, jolloin lopputuloksena on tietenkin mukaelma herkullisesta Irish coffee -drinkistä, kun sinapista löytyy kermaakin. Omatekoinen sinappi, jossa on kananmunia ja kermaa, säilyy hyvänä jääkaapissa pari kolme kuukautta varsinkin kun purkit kuumentaa kiehuvassa vedessä ennen säilöntää. Sinappia tuli pari Jam it -hillopurkkia, yksi dijon-purkki, pieni hillopurkki ja suolakurkkupurkki. Puolikas määrä ohjeesta riittää mainiosti, ellei aio lahjoa useampaa ruokakuntaa tai elätä itseään sinapilla.

Mitä syntyy kun yhdistää kahvin maailman parhaaseen banaanikakkuun? Ehkäpä maailman paras mokka-banaanikakku! Kakun perusohje on kyllä ihan loistava, onnistuu aina ja on tosi mehevää, vuosien saatossa sitä on tullut varioitua monella tapaa. Tässä ohje kuitenkin siten, kuin sen nyt tein. Saan paljon kommentteja lukijoilta koskien tuota vanhaa ohjettani ja eräs lukija oli tuunannut ohjetta kahvilla. Siitäpä ajatus jäi itämään ja varsinkin nyt, kun kahveja on kaikki kaapit täynnä Pauligin Makuparit-kisan ansiosta, oli hyvä sauma kokeilla itsekin kahvista versiota kakusta. Kakun vein lahjaksi kotiini, kun lähdin joulunviettoon.  Kahvinmakua olisin itse kaivannut vielä lisää, mutta ajattelin myös kanssasyöjiä ja varsinkin pienokaisia, onneksi kakku upposi hyvin myös alle 2-vuotiaalle, kuului vaan "namnam" kun kiharapää pisteli kakkua suuhunsa :) Osan keittämästäni kahvista käytin sinappiin, jonka ohje tulee myöhemmin blogiin.

Meillä oli tänä vuonna vähän erilainen itsenäisyyspäivä ja sen takia ruokakin oli vähän tavallisesta poikkeavaa - viime vuonna taisi olla mm. paahtopaistia (ja sekin on edelleen bloggaamatta...). Isällä ja veljellä oli menoja päivän juhlallisuuksiin liittyen pitkin itäistä Suomea ja aikaa yhdessäololle sekä ruokailulle oli vähän. Mie tein muiden ollessa poissa talosta ruoaksi lasagnea, kun sitä ei ollut tehty aikoihin kummassakaan osoitteessa ja pikkuveljen ajattelin siitä erityisesti tykkäävän, eikä ruoka säikähdä vaikka aikataulut vähän venyisivätkin. Jälkkäriksi tein pannaria, kun pikkukaupassa ei ollut yhtään narskujuustoa myynnissä (leipäjuusto kuuluu meidän itsenäisyyspäivään), pannari tosin on kokenut pienen inflaation kesäkanojen ansiosta. Pari viime kesää on syöty turhankin tiheään tahtiin sitä, kiitos mainioiden munien. Hyvin kelpasi italialainen ruoka porukalle itsenäisyyspäivänäkin, ei paljoa jäänyt ruokaa yli nälkäiseltä sakilta :) Miun tapani tehdä lasagne on hyvin yksinkertainen: kermainen tomaatti-jauhelihakastike, juustoa ja lasagnelevyjä. Ei vaadi sähläämistä ja koko keittiön sekä astiaston sotkemista, vaikka äidin mielestä varmaan sotken aina, teinpä mitä tahansa. On kyllä kätevää ja takuuvarmasti hyvää! Lasagne <3

Tonttu pieni palleroinen, 
veitikka tuo iloinen. 
Silmät suuret tuikkien, 
luokses saapuu hiipien. 
Tuo joulumielen lämpöisen, 
halauksenkin pehmoisen.

Tunnelmallista ja rauhallista joulua kaikille blogini lukijoille!

Samalla haluan kiittää kaikkia täällä vuosien saatossa vierailleita,

teitä on nyt jo yli 800 000.

Tein joulukuun alussa pikkujouluihin tarjolle mm. tämmöisiä nopeita ja käteviä wrappeja, jotka hupenivatkin tarjoilupöydästä hetkessä. Wrappeja saa nopeasti tehtyä isommankin määrän, itse taisin käyttää reilut kolme paketillista tortillalättysiä eikä aikaa mennyt montaa minuuttia. Täytteitä vaihtelemalla saa erilaista makua suupaloihin. Suosittelen kokeilemaan!

Onnea itsenäinen Suomi!

Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa,  yön uhka karkoitettu on jo pois,  ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa  kuin itse taivahan kansi sois.  Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,  sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa!    Oi nouse, Suomi, nosta korkealle  pääs seppelöimä suurten muistojen,  oi nouse, Suomi, näytit maailmalle  sa että karkoitit orjuuden  ja ettet taipunut sa sorron alle,  on aamus alkanut, synnyinmaa!

Viime viikolla oli pakko päästä leipomaan ja kaapit tyhjäksi -leivontatuokion lopputuloksena syntyi herkullinen suolainen tuulihatturulla. Täytteen tein kreikkalaiseen jogurttiin ja lisäsin sen joukkoon kaikkea, mitä kaapeista löytyi. Tuulihatturulla on edelleen yksi parhaista nopeista suolaisista leivonnaisista ja sopisipa se juhlapöytäänkin, voileipäkakun asemasta. Tästä taikinasta en tavallisia tuulihattuja tekisi, mutta sopiva ohje pieniin tuulihattuihin löytyy klikkaamalla tästä perusohjeeseen. Kannattaa ehdottomasti kokeilla tuulihatturullaa!

Tein muutama viikko sitten makaroonilaatikon tapaista vuokaruokaa, jonka pakkasin folioon, sanomalehtiin ja pyyhkeeseen ja kiikutin paperikassissa lapsuudenkotiini myös muiden maisteltavaksi. Ruoka teki hyvin kauppansa, pekoni antoi kivaa savuista makua ja tummat makaronitkin antoivat oman sävynsä ruokaan. Sen kummempaa alkuajatusta miulla ei ruoan suhteen ollut, nakkelin vaan kaapeista aineksia yhteen. En tee munamaitoa sisältäviä ruokia, joten jos ei kovin irtonaisesta ruoasta tykkää, niin ainahan mukaan voi laittaa pari kananmunaa. Enkä osta nauta-sikajauhelihaa, niin tässä yhdistyi molempien eläimien paremmat puolet herkulliseksi lopputulokseksi, mehevää ja maukasta tuunattua makaroonilaatikkoa!  Kunnon comfort foodia flunssailun päätteeksi:)

Nautiskelin viime sunnuntaina kiireettömän brunssin, kun kaapeista sattui kaikkea kivaa löytymään, kerrankin oli aikaa ilman suurempia suunnitelmia ja fiilis pieneen panostamiseen oli muutenkin sopiva. Ehkäpä brunssihaaveita edesauttoi vielä edellisen iltapäivän ja illan viettäminen rakkaan ystävän seurassa maailmaa parantaen. Tulipa samalla käytyä pitkästä aikaa Rossossa syömässä ja ekaa kertaa testasin siellä pizzaa - toimi, koska sieltä sai parmankinkkua, rucolaa ja tuoretta mozzarellaa sisältävää herkkua. Yksi brunssiin vahvasti liitetty osa kuitenkin puuttui: en muistanut lauantaina laittaa piccolo-skumppaa jäähtymään, niin se osanen jäi nautiskelematta tällä kertaa.

Tein sunnuntain brunssille puolikkaan kannullisen ihanaa c-vitamiinipommia, eli runsaasti tyrnimarjoja sisältävää hedelmäsmoothieta. Ja tietenkin unohdin smoothiesta ottaa kuvan, kun touhotin sen brunssin kanssa, joten leikkaamalla sai sentään jotain talteen. Luonnossa smoothie oli huomattavasti oranssinpaa ja nuo mustat jutut lasissa ovat sitten tyrnin siemeniä eli ei blenderin osia, kuten aluksi luulin! :)

Jokaisella meillä on oma heikko kohtamme ja mulla se on kokkauspuolella ehdottomasti munakas (ja käsintehty pullataikina ja onnistunut pihvi). Olen tehnyt munakasta muutaman kerran elämässäni ja niistä on joka kerta tullut jotain aivan kamalaa, viimeksi yrityksestä tuli jotain kokkelin tapaista muhjua. Nyt kuitenkin oli pakko yrittää tosissaan, kun monet blogit ovat täynnä herkullisen näköisiä munakkaita ja taisimmepa ruokabloggaajien kesken keskustella tuolloin munakaspannuista ja muuhun aiheeseen liittyvästä. Näköjään teoriatiedon tankkaaminenkin voi auttaa ja rauhassa kun kokkailin, lopputuloksena oli ihana herkullinen ja mehevä munakas. Tästä on jo pari viikkoa aikaa, mutta uusiksi en ole vielä kerennyt kokeilemaan - tällä kertaa taukoa munakkaan tekemiseen ei kulu paria vuotta kuten aiemmin.

Sain viime jouluna lahjaksi kauan toivomani parilagrillin, mallia Jamie. Sillä olen paistellut kaupan paniineja ja omatekoisia toasteja, pihvejä ja vaikka mitä, mutta harva juttu on näköjään blogiin asti päätynyt. Tässä kuitenkin erään kiireettömän viikonloppuaamun aamupala, pari toastia.

Vietimme iltaa hyvän ruoan ja juoman parissa rakkaiden ystävieni kanssa pitkästä aikaa jokunen viikko sitten. Miun kontolleni jäi jälkiruoan tekeminen ja siihen sainkin idean muutamaa päivää aiemmin ollessani Helsingissä. Vierailin samalla nimittäin Tuusulan Confetissa ja siellä sattui silmiini hyydykejauheet. Sopiva maku löytyi, sillä tiesin porukassa olevan muitakin Crème Brûlée -faneja. Ainoa ongelma meinasi tulla siitä, kun metsästin iltayöstä paluulennon jälkeen pitkin kaupunkia vaahtoutuvaa kermaa ja lopulta sitä löytyikin melkein tarvittava määrä kauppahallin päädyssä olevan grillin kautta, joka pyörittää myös toisella puolella hallia olevaa elintarvikekioskia. Tiukille meni, mutta kerkesin kuin kerkesinkin kakun lopulta tehdä ja se ehti jopa hyytyä sopivasti tarjoilukuntoon, eikä kärsinyt edes pyöräilymatkasta kaupungin halki, vaikka vuoka tuntui pomppivan tarakalla korissa miten sattuu :)

Keväällä netissä kiersi Ullan suklaapizzan ohje, joka on kotoinen versio Almondyn pakasteesta löytyvästä Daim-piiraasta. Alkuperäisessä ruotsalaisversiossa taitaa olla lisäksi mantelia, mutta tämä myös on tosi hyvää, kiitoksia vaan Ullalle ohjeen kehittelystä. Keväästä asti ohje on ollut mielessäni ja nyt vihdoin oli sopiva sauma leipoa tätä, kun saavuin viikonlopuksi maalle vanhempien seuraksi. Piiras oli sopivan suklainen ja maukas, että pienikin pala riitti viemään makeanhimon. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, on sen arvoista!

Voileipäkakku on harvinaista herkkua, jota en ole vuosiin itse tehnyt - muistaakseni voileipäkakku oli yksi bloggaajaurani ensimmäisistä bloggauksista ja nykyisin sen aikaansannoksen näkeminen ehkä lähinnä hävettää... Nyt kuitenkin voileipäkakkuhimoni kasvoi liian suureksi ja vastustamattomaksi, varsinkin kun kaveripiirissä on viime viikkoina juhlittu oikein urakalla ja tarjoilupöydistä on löytynyt upeita voikkareita, eikä ruokablogienkaan upeat voikkarikuvat ole ainakaan vähentäneet intoa tehdä semmoinen itse. Tein pienen kakun kahvipöytään maalle sukulaisten ja perheen nautittavaksi. Kakun kasasin aamupäivällä ja jo iltapäivällä/alkuillasta se nautiskeltiin, joten välttämättä tätä ei tarvitse seisottaa kostumassa ja makuuntumassa yön yli, koska lopputulos oli joka tapauksessa mehevä ja maukas, kiitos täytteiden notkeuden. Ja lopputulos myös erittäin raikas, ei ollenkaan tunkkainen kuten voileipäkakuille usein tuppaa käymään. Koristeluihin en itse ole ihan täysin tyytyväinen, mutta se annettakoon anteeksi kun kuorruttamiseen ja koristeluun oli vain hitunen aikaa ja alkuperäiset suunnitelmani eivät toimineet käytännössä :)

Tein näitä tiramisurahkalla ja vadelmamarmeladilla täytettyjä torttuja Karjalaisen pikkujouluteemaista lehtijuttua varten. Tässä ruusutorttuja, jotka leikataan siten että puolikkaan taikinalevyn kulmiin leikataan viillot muutaman millin päähän reunoista ja keskelle jätetään pieni kohta, jota ei leikata. Kulmista nostetaan taikinasuirot keskelle ja painetaan kiinni, keskelle levyä laitetaan täytettä.