Mustikkasuu oli tehnyt ihanan kuuloista raparperikeikausta, joten testasin sitten ohjetta ja voi että, kuinka hyvää olikaan! En ollut aiemmin tarte tatinia tai muita keikauksia tehnyt, joten ohjeen helppous ja raparperi kiinnittivät huomion. Kakku oli ihanan mehevä ja maukas, ihan ehdoton raparperihitti! Kannattaa kokeilla! :)

Tein itselleni ja äidille maalla nopeasti ruokaa auringonoton välissä, kun isä ja pikkuveli olivat poissa pihasta. Pyttipannuun saa kätevästi käytettyä tähteeksi jääneet perunat.

Hyvää, nopeata ja helppoa. Hassua, ettei tätä tule tehtyä koskaan, tosin johtuu ehkä siitä, että tulee syötyä keitettyjä perunoita äärimmäisen harvoin, eikä makkaraakaan yleensä kotona ole. Mutta normaalisti pyttäriä ei voi syödä ilman kananmunaa :)

Vanha lisuke, jota ei ole tullut tehtyä moneen vuoteen :) Nyt kaivettiin maalla toinenkin muurikkapannu esiin (toinen on ehdottomasti pyhitetty lettuja ja muita makeita varten) ja pääsin kokkailemaan naudan paahtopaistille lisukkeita ulkona. Marinoin kasviksia Meiralta saadulla mausteseoksella ja tuli todella maukasta!

Pidän itseäni suhteellisen kohtuullisena kokkina, kun kuitenkin aina jotain saa pöytään aikaiseksi. En vaan edelleenkään osaa esim. paistaa munakasta, kokkelia tai mitään. Kananmunan keittäminen sopivan löysäksi alkaa nyt tehotreenin jälkeen onnistua (3.30-3.50min, sisältää laskuvirheet). Eli tämmöiset ihan perusjutut, helpot asiat, ne ei oikein luonnistu :D Tämän nimittäin PITI OLLA munakas, mutta lopputulos muistuttaa enemmän kai kokkelia. Vaikka ihan hyvää se oli. Pieleen mentiin heti pannulle päätymisen jälkeen. Apua... :D

Mummolassa tämäkin tuli paistettua, kun kanat tekevät päivittäin 5 kananmunaa ja pitäähän ne jotenkin käyttää. Samalla testasin ikivanhaa hauskan mallista kakkuvuokaa. Ja vehnäjauhoilla jauhottamista.

Käytiin juhannuksen jälkeen enon mökillä Kolilla ja samalla näin taas suloisen pienen serkkupoikani, nyt vauva on jo viiden kuukauden ikäinen :) Kokkailtiin sitten porukalla herkkuja ruokapöytään.

Kylläpä oli hyvää! Naudan ulkofilee toimii grillattuna paremmin, kuin esim. sisäfilee, ainakin miun mielestä. Siinä on hieman enemmän rasvaa, niin tulee mehevämpi lopputulos. Kaikki oli todella hyvää ja maistui mahtavalta kauniissa kansallismaisemissa :) Nyt pitäisikin vihdoin ostaa kotiin parilapannu tai levy ja suositella samaa maalle porukoille...

Tein maalla erinäisiä raparperileivonnaisia ja jäi sitten jonkun verran varsia yli, niin tein nopeasti juotavan sopan hellepäivän janojuomaksi. Ja tykkään näistäkin mummolan vanhoista laseistakin, ihanan pyöreitä! Raparperia on päätynyt myös pakkaseen ja hyvä niin. Raparperi on hyvää!

Tein pari viikkoa sitten maalla perheelle ruoaksi tätä herkullista pastaruokaa. Tätä tulikin iso kattilallinen, jota riitti vielä seuraavallekin päivälle lounaaksi. Testasin, vaikuttaako makuun ruokakerman vaihtaminen kuohukermaan. Ei mielestäni, joten jatkossa voi huoletta tehdä kevyellä ruokakermalla. Ei poksahda kerralla ihan kaikki verisuonet tukkoon... Jos joku ei ole vielä pasta carbonaraa kokeillut, on korkea aika pistää pastakattilat kiehumaan! Tykkään muuten noista mummolan sinivalkeista, vanhoista ruokalautasista :)

Olen ollut nyt parisen viikkoa lomalla ja suurimman osan ajasta olenkin sitten viettänyt maalla porukoiden luona, tarkemmin mummolassa. Nyt on hirmuiset helteet, joten suuntaan parin kaupunkipäivän jälkeen takaisin maalle, jossa on lääniä enemmän kuin kotona, samalla pääsee jatkamaan auringonottamista. Onhan siellä viileämpääkin ja iso keittiö, sekä grilli... :) Päivityksiä tulee, kunhan kerkeän taas koneiden ääreen. Kuvia ainakin on jemmassa hirmuinen kasa!

Mukavaa kesää kaikille! :)

Vihdoinkin tein Caipirinha-kakkua juhannuksen kahvipöytään, kakku onkin pyörinyt muissa ruokablogeissa jo pari kolme vuotta. Ei kyllä kakkua ole turhaan kehuttu, tämä on varmaan paras kakku, mitä olen tehnyt, ehkä jopa maistanut. Isäkin antoi parhaan hyydykekakun tittelin, vaikkei niistä pahemmin välitä. Maku on ihanan kirpakka ja kevyt, sopivan kesäisen raikas. Tätä tulee varmasti tehtyä uudelleenkin, pitää käydä ostamassa jemmaan kaupasta tuota drink-mixiä, joka onneksi säilyy pitkään.

Tein juhannuksena maalla ison pannarin, kun meidän perheen ja mummon luokse saapui vieraisille eno perheineen, eli näin 4kk ikäisen ihanan suloisen serkkupoikani taas. Kyllä oli ihana päästä paijaamaan pikkuista, joka hymyilee ja jokeltelee todella paljon ja muutenkin seuraa menoa hirmuisesti. Vauvat ovat niiiin ihania, nyt on sitten kännykän taustakuvanakin pikkuinen serkkupoika, että näkee mahdollisimman usein kultamurun! :) Uuni on siis normaalia leveämpi, josta johtuen taikina on isompi ja kananmuniakin piti päästä käyttämään kunnolla. Tavalliselle uunille riittää n. 6 dl nestettä sisältävä taikina. Tämä varmasti tulisi yli reunoista, kun tämäkin nousi lopulta reunojen yli paistuessaan.

Pikkuveli on haaveillut jo vuosia saavansa eläimiä maalle hoidettavaksi ja tänä vuonna haave sitten toteutui, kun toukokuun lopussa sinne tuli kukko ja viisi kanaa. Kukko kiekuu ja kanat kaakattaa, öisin jopa turhankin usein. Onhan se aikamoinen maalaisfiilis, kun pihasta sellainen äänimaailma löytyy.

Päivittäin kanat pyöräyttävät viisi munaa, joten vanhemmat ja veli ovat syöneet paljon kananmunia muodossa jos toisessa. Nyt sain niitä itsekin mukaani kotiin ja tuli niitä maalla aikamoinen määrä nautiskeltua. Munissa on todella iso ja tummankeltainen keltuainen, kuori irtoaa helposti ja maistuvat hyviltä. Pikkuveli käy keräämässä munat rakentamistaan seinälaatikoista, puhdistaa ne ja laittaa pieneen koriin ja kiikutettaa sisälle munakennoihin.

Kanat saavat viipottaa vapaana pihassa päivisin. Luomumunia nämä eivät ole, mutta vapaan ja onnellisen kanan munia kuitenkin :) Kuva on kyllä vähän huono, kun aurinko siivilöityy pahasti tallin takaa. Eivät vaan satu millään pysymään tarpeeksi kauan paikallaan, että saisi kunnon kuvan.

Lähdin jo keskiviikkona maalle, jossa olin lauantaihin asti vanhempien, pikkuveljen ja mummon kanssa. Sen takia sitten jäi juhannustoivotus-bloggauskin, vaikka kuvaa olin jemistellyt kokosta jo vuoden ajan blogia varten. Noh, ensi vuonna julkaisen sen sitten ;) Pääsin ensimmäisen grillaamaan koko kesänä, eikä seuraavasta kerrasta ole tietoa. Niinhän siinä sitten kävi, ettei ollut kameraan piuhaa miulla mukana ja muistikortti täyttyi innokkaasta kuvien räpsimisestä johtuen ennätysajassa, niin ruokakuvat jäivät luontokuvien varjoon.

Ruokien kaverina nautittiin perussalaattia ja feta-oliivihässäkkää, tällä kertaa ilman sipulia. Sipuli oli kevätsipulia upotettuna salaattipohjaan, eli ei ilman kuitenkaan tarvinnut olla. Sipulit on hyviä!

Taustalla näkyy vanha lasi, joka tuo aina mieleen mummolan. Noista kukkalaseista oli aina pentuna pakko saada juoda :) Nykyisin arvostan enemmän ikivanhoja Iittalan arkilaseja, jotka ei hyppää silmille :)

Juhannukseen ja yleensäkin kesään kuuluvat uudet perunat. Niitä sitten keitettiin sipulimaitoa varten ja loput grillattiin.

Ensimmäinen grillauskerta oli tottakai itseoikeutetusti kasa erilaisia makkaroita! Grillistä löytyi tällä kertaa Korpelan grillimakkaraa, Juusto-Campingia, Kabanossin Savupekonia ja Valkosipulia. Viiltelin naggarat siten, että tunnistan ne vielä paistonkin jälkeen. Mie tykkään makkarasta kunnolla hiillostettuna, nyt grillimestarina toimi isä ja miun makuun vähän liian vaaleiksi jäivät. Lisänä syötiin mm. tekemääni valkosipuli-sinappia ja hyvää oli, ehkä toisaalta olisi voinut hieman höllätä valkosipulinkäytön kanssa tekovaiheessa. Loput makkarat syötettiin lopulta kanoille.

Viime kesänä löysin Tapolan Aurellan, jota ei enää tänä vuonna kaupasta löytänyt, vaikka nimenomaan menin vielä siihen kauppaan, jossa en muuten käy, mutta viime kesänä maalle mennessä poikkesin. Ymmärtääköhän tuota lausetta muut kun mie? :D Lieneekö lopetettu valmistus kokonaan vai olikohan vain poistunut valikoimista? On nimittäin pitkästä aikaa ollut sellainen makkara, jota olisin halunnut syödä. Muuten valitsen Campingia, jossa ei liha kummittele.

Grilliin laitettiin eräällä kerralla grilliherkkusieniä (ulkomaisia ja isompia kuin tavis-herkkusienet, pakkaus 400g), täytettynä mustapippurituorejuustolla tai auralla ja päälle käärittiin siivu pekonia. Ostin kaksi rasiaa sieniä ja amerikan pekonia (170g), muutama sieni jäi ilman pekonisiivua, joten ne päätyi seuraavana päivänä nakuina grilliin. Kaverina broilerin rintafileet, joissa taisi olla joku pehmeän pippurinen marinadi. Etsin halsteria, johon olisin sienet laittanut, mutta en löytänyt. Ajattelin, että se pitäisi sienet paremmin paketissa (en jaksa tökkiä tikkuja sieniin koskaan) ja niitä olisi helpompi käännellä. Ehkä myös juusto jäisi paremmin sisään. Ensi kertaa laitoin sienet ekana juustopuoli alaspäin, joka kyllä hieman ehkäisi juustojen valumista isän iloksi grilliin...

Possun ulkofilepihvejä, maissia ja keitettyjä, grillattuja uusia perunoita. Pihvien päälle oli Lieksan meijerin Grillimaustevoita. Maissille sipaisu voita, ripaus suolaa ja iso rouhaisu mustapippuria myllystä. Lisänä loput paistetut grilliherkkusienet, jotka saivat pöydässä pintaan hieman suolaa ja pippuria.

Maissia, viljapossun bbq-filevartaita (uutuus) ja broilerin filettä. Possuvartaat olivat todella epätasalaatuisia, osa oli todella isoja ja paksuja, osa ohuita ja pieniä. Lisäksi liha vaikutti olevan osassa heikompaa kuin osa. Grillatessa sitten osa kerkesi kuivua enemmän kuin osa. Maku oli aika joulukinkkuinen, en itse tätä ostaisi toiste. Lisäksi grillausta "helpottavat" tikut paloivat hetkessä ja eivät kestäneet nostella isompia lihaköntsiä.

Tulihan sitä myös paistettua muurinpohjalettuja, taikinan tein mutu-tuntumalla ja lisäsin siihen taas lorauksen vichyä tuomaan rapeutta ja kuohkeutta. Letut paistoin oikealla voilla ja kananmunat olivat omien kanojen tuottamia. Taikina oli kyllä todella iso, varmasti lähempänä kahta litraa. Mutta mikäs niitä paistellessa, kun ei itikatkaan käryssä viihtyneet :D Ensimmäisen kerran törmäsin siihen, ettei kerma vatkaannu kunnolla, lienee turhan lämmin keli ollut.

Isä teki kuusenkerkkäsiirappia parisen viikkoa sitten maalla ja mie sain kanssa tuollaisen purnukan pohjan makoisaa sitä. Kuusenkerkkäsiirapissa on todella jännä, hieman metsäinen maku. Sellainen vähän kirpakka, todella hyvä. Jos joku ei ole kuusenkerkkäsiirappia vielä maistanut, niin kannattaa jostain hankkia käsiinsä tai tehdä vaikkapa itse. Kannattaa kerralla keitellä kaksinkertainen annos, maistuu hyvältä vaikkapa puuron päällä tämä siirappi. Ja onhan se mukava keitellä omista aineksista, jotka on suunnilleen ilmaisia, omia säilykkeitä :)

Toinen lomapäivä takana ja kokkailemaankin kerkesin. Olin viikonlopun työmatkalla Seinäjoen kupeessa (en Provinssissa) ja kaiken sen pizzamäärän jälkeen teki mieli ensinnäkin broileria ja jotain kevyttä. Tätä salaattia söin uunissa paistetun broilerinfileen kanssa. Seuraavalla kauppareissulla pitääkin muistaa ostaa couscousia, jotenkin siitä tulee sellainen kesäfiilis ja nopeata, hyvää ruokaa :)  Ja couscousia voisi useamminkin käyttää... Kannattaa kokeilla, maukasta ja nopeata.

Kaapissa oli jouluksi ostettua sinappijauhetta, joten pyöräytin siitä äsken valkosipulista sinappia kesän grillihetkiä ajatellen. Ajattelin hyödyntää jouluna tekemäni konjakkisinapin ohjetta ja muokata siitä valkosipulisen. Sinappijauhetta on vielä yhteen kokeiluun... Ideoita?

Sekoita kaikki aineet kattilassa vispilällä, lisää puristetut valkosipulinkynnet (aloita makusi mukaan varovasti, maku laimenee kiehautettaessa, mutta maistuva lopputulos vaatii kohtalaisen paljon...) ja anna kiehahtaa. Muista sekoittaa koko ajan. Maista sinappia, lisää tarvittaessa siirappia ja valkosipulia. Siivilöi sinappi puhtaaseen kulhoon ja purkita (kuumennettuihin) säilöntäpurkkeihin, laita pala tuorekelmua purkin ja kannen väliin. Laita sinappipurkit muutamaksi päiväksi jääkaappiin makuuntumaan.

Ajattelin kerrankin sipistellä, joten siivilöin valkosipulit pois valmiista sinapista. Valkosipulimurskaa jäi lopulta hitusta vajaa ½ desiä, joten tulihan sitä siihen aika paljon - aloitin kuitenkin varovasti 4 pienellä kynnellä... Valkosipuli antoi siis makua kiehuttaessa, joten lopputuloksen pitäisi olla sopivan valkosipulinen, muttei toivottavasti liian kitkerä. Maku saattaisi olla erilainen, jos valkosipulimurskan olisi jättänyt purkkeihin :D Mutta toki tämän voi tehdä niinkin, että lisää valkosipulin vasta kiehutettuun sinappiin ja purkittaa sattumien kanssa ja ehkä sitä ei tarvitse silloin noin paljoa - ihan kuinka vain. Miusta tuo tasainen oli nyt kivempi vaihtoehto. Mulla tätä sinappia tuli kaksi tuollaista purnukallista (120g hyytelöpurkki) ja yksi pienempi.

Maistui ainakin keittovaiheessa hyvältä, joten eiköhän siitä ihan syötävää tule :) Haittapuolena vahvasti valkosipulille tuoksuva koti (saisipa läpivedon) ja täti, onneksi huomenna olen ilmeisesti yksin töissä, ettei vs-huurut saa muita pyörtymään... :D Nyt sitten toivotaan, että pääsee pian grillaamaan! Jouluisesta tunnelmasta/tuoksusta huolimatta, eikun vaan kaikki kokeilemaan itse sinapin tekoa. Hakkaa nimittäin valmissinapit sata-nolla!

Pidän carbonara-pastasta, vaikken koskaan aiemmin sitä ollut itse tehnytkään. Ystäväni Anzku on ihan carbonara-guru, jonka innoittamana ja ohjeistamana tänään kokkailin. Ja kylläpä oli hyvää! Linkin takaa löytyy alkuperäinen ohje, tässä on miun mitoilla ja aineilla tehty versio. En yhtään ihmettele, että Anzkun perhe kutsuu tätä herkkupastaksi!

Tein viime kesänä testatulla jogurtti-kuivakakkuohjeella äsken kakkua, kun uusi Ihana mango-passionjogurtti oli menossa vanhaksi. Ihanan hedelmäinen tuoksu ja maku, muutenkin niin maukasta ja pehmeää... Nam!

Hyvää, mehevää ja maukasta :) Kannattaa kokeilla, jos joku ei vielä ole kerennyt kokeilemaan tätä varmaan kaikki blogit kiertänyttä jogurttikakkuohjetta! Meinasin kyllä käydä huonosti, kakku oli jo jauhotetussa vuoassaan, kun tajusin että unohdin lisätä kananmunat... Noh, taikina takaisin kulhoon, munat perään, uudestaan vuokaan ja uuniin :) Toisaalta tekisi vielä lisätä näihin kakkuihin jotenkin makua, voimistaa käytetyn jogurtin aromia. Jauhottaa voisi vuoan kookoshiutaleilla, mutta miten muuten te lisäisitte makua kakkuun? Hedelmäpaloilla? Likööreillä?

Aamupalajuomaa - aarteita arkistosta

Järjestin kollegani kanssa maanantaina upealla Vainoniemen huvilalla illanvieton työni puolesta, jossa oli asiaosuuden lisäksi tarjolla herkullista ruokaa. Tälläkin kerralla luotin ihanaan Kotileipomo Kankkuseen, josta tilasin melkein kaiken purtavan. Varauduimme 23 henkilöön tarjoilujen osalta. Vitsi kun ei tullut otettua sisältä huonekuvia! Tuossa oikealla on iso terassi, jossa Alvar Aallon suunnittelemat kalusteet. Huvilaa vuokraa Joensuun tekninen virasto.

Keittiössä on jotain varusteita ruoanlaittoon, mutta jos tekisi kaiken itse - tai yhtään enempää, pitäisi tuoda oma keittiötarvikkeisto mukanaan. Astiat ja lasit siellä on valmiina kattavasti, mutta tarjoiluastioita vähän turhan vähän ja piti tuoda työpaikalta lisää. Bonuksena Vainoniemessä on suurkeittiön astianpesukone, jonne pakit vaan tökkäistään sisään ja puhdasta tulee. Sellainen on kyllä mahtava, olisi aika ankeata tiskata yli sata lautasta, kuppia ja kippoa itse :D

Ja sitten niitä omia laittamia

Kahvipöydän kunkku - lakkatuorejuustokakku 2 kpl