Hapankermakakku saattaa kuulostaa vähän erikoiselta, mutta kyseessä on ihan tavallinen kuivakakku, johon voi käyttää kermaa jonka päiväys on jo mennyt. Tai eihän sen mikään pakko ole vanhaa olla, tuorekin käy - kunhan se vain on kermaa. Itselläni kerman päiväys meni pari päivää ennen leipomista, joten mistään pilaantuneesta ei siis ollut kyse. Jostain muistan bonganneeni aikoinaan tämän hapankermakakku-nimen ja siellä taisi olla selostettuna nimen historiaakin enemmän - vinkatkaa, jos tunnistatte mistä blogista kyse! Ostan todella harvoin kuohukermaa, mutta nyt olin toista tarkoitusta varten hankkinut Valion kestävän kierrekorkkipullon kermaa, jonka säilyvyys on pahvitetroihin verrattuna aivan eri luokkaa. Kätevä tuote, joka tuli sitten lopulta käytettyä Herkkusuulta bongatun ohjeen perusteella kakuksi. Kermaa minulla oli hieman enemmän, käytin eri sokeria, nakkasin mantelijauhetta mukaan reilummin ja meinasin mokata totaalisesti kakkua tehdessäni, mutta onneksi lopputulos oli onnistunut :) Kakku oli mukavan mehevä ja raikkaan piparminttuinen, eikä taikinaan tullut kerman sisältmän rasvan lisäksi rasvaa ollenkaan! Kannattaa kokeilla, varsinkin jos tuppaa jäämään kermaa yli :)

3,3 dl kuohukermaa
3 dl (ruoko)sokeria
2 kananmunaa
1½ tl leivinjauhetta
4½ dl vehnäjauhoja
3 rkl mantelijauhetta
60 g taloussuklaarouhetta
1 tl piparminttuaromia (dr. oetkeria luraus)

Voitele ja jauhota kakkuvuoka, tai käytä silikoonivuokaa jota ei tarvitse voidella. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vaahdota kerma ja puolet (1½ dl) sokerista. Vaahdota kananmunat ja loput (1½ dl) sokerista kovaksi vaahdoksi. Lisää muna-sokerivaahtoon kerma-sokerivaahto ja piparminttuaromi varovasti nostellen. Lisää lopuksi vehnäjauhoseos, sekoita nopeasti tasaiseksi ja kaada vuokaan. Paista 175 asteessa noin tunti, tai kunnes kakku on kypsä. Silikoonivuoassa paistoaika taitaa olla hieman lyhyempi.

Kakku oli kyllä hyvä ja mukavaa vaihtelua niille ainaisille peruskakuille, mitä itsekin tekee. Kätevästi sai käytettyä erinäisiä pakettien jämiä. Käytin siis luomuruokosokeria ja lopputulos oli varmaan hieman toffeinen tavalliseen valkeaan sokeriin verrattuna. Kermavaahdosta tuli hieman ruskehtavaa. Lisäksi länttäsin kermavaahtokulhosta vispilän terät suoraan munavaahtokulhoon, jolla saattoi olla vaikutusta siihen, etten saanut ollenkaan vaahtoa aikaiseksi, vaikka vaahdotin sitä melkein jännetuppitulehdukseen asti. Otin siis riskin ja sotkin kermavaahdon munaseokseen ja toivoin parasta :D Ja tässäkin sekoitin eri järjestestyksessä, mitä alkuperäisohjeessa... No, en usko kuitenkaan lopputuloksen kärsineen pienistä mokistani. Ensimmäistä kertaa tuli tuota aromiakin testattua ja ihan kivaa se oli. Vähempikin olisi voinut riittää mitä itse laitoin, mutta ei lopputulos onneksi tuonut hammastahnaefektiä suuhun. Niin ja tätä kakkua tehdessä törmäsin myös ensimmäistä kertaa pilaantuneeseen kananmunaan! Se oli kaupasta ostettu, eikä omien kanojen - onneksi. Pilaantunut muna oli muuttunut kooostumukseltaan aivan juoksevaksi ja se räjähti käsiin rikottaessa, ruiski möhnät päälleni. Valkuainen haisi pahalle, keltuainen oli tarttunut kiinni kuoreen ja sekin haisi pahalta. Ikävä kokemus, joten toivottavasti ei tule koskaan toiste eteen. Tässäkin taas korostuu se, että kannattaa rikkoa kananmunat aina erilliseen kulhoon, eikä suoraan taikinan päällä! Nimittäin jos hajonnut kananmuna pääsee koskettamaan muita tuotteita, on koko homma pilalla!

Jotenkin tuli ohjetta lukiessa mieleen, että ohjeella tulee ihan hervottoman iso kakku. Otin sitten käyttöön ensimmäistä kertaa vuosi sitten alennusmyynnistä ostetun ison silikonivuoan (Citymarketista 4 euroa, samalla ostin kuudelle maissille tarkoitetut pidikkeet eurolla - ne pääsee käyttöön ekaa kertaa huomenna), josta lopulta tuli täytettyä puolet, joten enemmänkin olisi taikinaa vuokaan mahtunut. Kooltaan vuoka oli varmaan 2,5 litraa, en muistanut mitata, mutta tosi iso verrattuna tavallisiin kakkuvuokiini (oiskohan ne sen 1,5-2 litraa, en mene takuuseen). Vuoan malli on myös korkeampi ja kapeampi, joten kerrankin kakku mahtuu nätisti Teema-lautaselle. Ja onnistui taas silikoonivuoan käyttö, joten ehkä miutkin saa vielä käännytettyä metallivuoista silikooniin. Joskus ei mennyt ihan putkeen tämäkään.